(08) 340 862

tai s-postitse: toimisto(ät)tuiranfysio.fi

Lymfaterapia

Hoitomuodot

Lymfaterapia eli turvotuksen hoito

Lymfaterapia on fysioterapian erikoisala, jolla hoidetaan eri syistä syntyneitä turvotuksia ja niiden seurauksia sekä vaivoja tai sairauksia, joiden yhtenä oireena on turvotus.

Nykyään käytettävä lymfaterapia on useamman eri osa-alueen muodostama kokonaisuus. Suomen Lymfahoito ry käyttää tästä nimitystä ”Lymfahoidon Kokonaisuus eli LYKO-terapia” ja Suomen Vodder-Lymfaterapeutit ry nimitystä ”Kokonaisvaltainen lymfaterapia”.

Lymfaterapia mielletään usein virheellisesti pelkäksi manuaaliseksi lymfaterapiaksi. Se olisi kuitenkin hyvä suomentaa tarkoittamaan ”turvotuksen hoitoa”, jolloin siihen sisältyy kaikki lymfaterapeutin suorittamat turvotusta vähentävät toimenpiteet. Useimmissa tapauksissa kompressioterapia on hoidon kulmakivi ja sen tärkein osa-alue.

Tärkein syy lymfaterapian käyttöön on imusuoniston vahingoittumisesta johtuva lymfaödeema eli lymfaturvotus. Se on yleensä krooninen tila, joka vaatii ainakin jossakin muodossa elinikäistä hoitoa. Lymfaturvotusta hoidettaessa terapia on kaksivaiheinen. Muusta fysioterapiasta poiketen lymfaterapiaa annetaan aluksi päivittäin, myöhemminkin mielellään kolme kertaa viikossa.

Terapian I vaiheen tarkoituksena on turvotuksen vähentäminen. Tuloksellisen terapian edellytys on kaikkien osa-alueiden tehokas toteutus.

  • 1. Manuaalinen lymfaterapia (ML) 3-5 päivänä viikossa.
  • 2. Kompressiosidonta välittömästi manuaalisen lymfaterapian jälkeen. Hoidettava pitää sidoksia vuorokauden ympäri seuraavaan hoitokertaan asti.
  • 3. Terapeuttinen harjoittelu sekä ohjaus liikuntaan ja asentohoitoon. Pumppaava, rytminen lihastyö yhdessä kompression kanssa tehostaa imusuoniston toimintaa.
  • 4. Ihonhoito, so. turvonneen alueen infektioherkän ihon kunnosta huolehtiminen myös ennaltaehkäisevästi.
  • 5. Ohjaus itsehoitoon.

Manuaalinen lymfaterapia aktivoi imusuoniston omaa, aktiivista pumppaustoimintaa mutta siirtää turvotusta myös imusuoniston ulkopuolella, soluvälitilassa.

Kompressioterapia kohottaa kudospainetta ja vähentää näin nesteen ulossuodattumista verisuonikapillaareista, tehostaa lihas- ja nivelpumpputoimintaa sekä stimuloi tätä kautta sekä laskimoiden että imusuoniston toimintaa. Kompressio estää myös liikkeelle saadun nesteen takaisinvirtausta kudoksissa.

Terapeuttinen harjoittelu ja liikunta aktivoivat lihas- ja nivelpumpputoimintaa, tehokkaimmin yhdessä kompression kanssa.

Ihonhoito auttaa ylläpitämään ihon suojatoimintaa ulkomaailmaa vastaan ja estää näin lymfaödeeman infektioiden kautta tapahtuvaa etenemistä.

Optimaalisessa tapauksessa terapian I vaihe jatkuu kunnes turvotus ei enää vähene. Tällöin hoidettavalle tilataan mittojen mukaan valmistettava lääkinnällinen kompressiohiha ja -hanska tai -sukka / -sukkahousut.

Lymfaterapian II-vaiheeseen siirrytään, kun tilattu kompressiotuote saadaan käyttöön. II-vaiheen tarkoituksena on ylläpitää ja optimoida saavutettua hoitotulosta. Vastuu tästä on ennen kaikkea hoidettavalla itsellään. Terapeutin antama hoito ei jatku ylläpitovaiheen aikana.

Hoidettava käyttää saamaansa lääkinnällistä kompressiotuotetta (hiha, hanska, sukat, housut) päivittäin ja aktivoi ohjeiden mukaan myös lihaspumpputoimintaa. Tietyissä tapauksissa on perusteltua tehdä itselymffausta terapeutin antamien ohjeiden mukaan. Ihon kunnosta huolehtiminen ja muu turvotusta ennaltaehkäisevä toiminta ovat myös tärkeitä.

Lymfaterapian intensiivinen I-vaihe on syytä uusia, mikäli turvotus voimistuu tunnollisesta itsehoidosta huolimatta. Muutama hoitokerta, johon sisältyy kompressiosidonta, saattaa olla tarpeen myös ennen uuden kompressiotuotteen tilaamista.

Akuutit turvotukset, jotka ovat seurausta esimerkiksi traumasta tai leikkauksesta, ovat ohimeneviä. Toipumista voidaan näissäkin tapauksissa nopeuttaa lymfaterapian I vaiheen hoidolla, mutta II vaihe ei ole enää tarpeen.

Muita tavallisia syitä lymfaterapian käyttöön ovat:

  •  Lihastoiminnan puutteesta johtuvat turvotukset. Taustalla voi olla jokin neurologinen sairaus, lihassairaus, vaikeat nivelongelmat tai muun sairauden tuoma liikkumattomuus.
  • Laskimovajaatoiminnasta johtuva turvotus (pintalaskimovajaatoiminta tai aiemmin sairastettu syvä laskimotukos).
  • Kehon itsensä käynnistämän akuutin tulehdusreaktion, inflammaation, aiheuttama turvotus. Tyypillisiä esimerkkejä nivelreuma, CRPS, systeeminen skleroosi ja toistorasituksesta johtuvat kudosten ärsytystilat.
  • Lipödeema (krooninen, usein etenevä, sairaus, jolle on tyypillistä ala- tai yläraajojen  rasvakudoksen symmetrinen epänormaali lisääntyminen ja siihen liittyvä turvotus, kipu ja paikallisen imusuoniston asteittainen vahingoittuminen).
  • Fibromyalgia (vaihteleva, laaja-alainen kipuoireyhtymä).

Lymfaterapian korvattavuus

Kela korvaa fysioterapialähetteellä (SV3) määrätyn lymfaterapian silloin kun kyseessä on imusuoniston vahingoittumisesta tai kehityshäiriöstä johtuva turvotus, lymfaödeema. Lymfaterapian kustannuksia ei korvata suorakorvausmenettelyllä, koska sen korvattavuus ratkaistaan lääketieteellisin perustein.

Esimerkkeinä tästä Kela mainitsee seuraavat:

  • Rintasyöpäleikkaus tai muu laaja kirurginen toimenpide, joka on kohdistunut ensisijaisesti vartalon, kainalon tai nivustaipeen alueelle.
  • Sädehoito nivustaipeeseen, lantioon, kainaloon tai kaulalle.
  • Krooninen infektio (lähinnä erysipelas eli ruusu)
  • Synnynnäinen imusuoniston kehityshäiriö (myös myöhemmällä iällä ilmenevä).

Korvattavuuden kriteerinä on, että lähetteen diagnoosikentässä on maininta em. lymfaödeeman syystä. Esimerkiksi trauman jälkeisen turvotuksen hoito on mahdollista muun fysioterapian osana, kun kyseiseen vaivaan on määrätty kuntoutus.

Lymfaturvotuksen eli lymfaödeeman hoitoon on mahdollista saada kunnan tai sairaanhoitopiirin maksusitoumus, jolloin hoidettava itse maksaa vain omavastuuosuuden. Kuntien suhtautuminen lymfaterapian korvattavuuteen kuitenkin vaihtelee, joten hoidettavat eivät ole tasaveroisessa asemassa.

Kroonisten turvotusten hoitoon olennaisena osana liittyvät lääkinnälliset kompressiotuotteet kuten kompressiohihat, -hanskat ja sukat korvataan samoin kunnan maksusitoumuksella.

Yksityisenä ammatinharjoittajana toimivalla lymfaterapeutilla tulee olla fysioterapeutin tai sairaanhoitajan pohjakoulutus, jotta Kela korvaa hoidon. Myös muu terveydenhuoltoalan koulutus käy, jos lymfaterapeutti tekee töitä vastaanotolla, jossa fysioterapeutilla on hoitovastuu.

Miksi turvotus kannattaa hoitaa?

Turvotuksella tarkoitetaan silmin ja/tai käsin havaittavaa nestemäärän lisääntymistä kudoksessa. Syitä turvotuksen syntymiseen on monia, mutta yhteistä kaikille yleisimmille turvotuksille on, että ne ovat pinnallisia. Ne ts. syntyvät ihon ja lihaksia peittävän syvän peitinkalvon eli faskian väliin. Iho antaa myöten ja me turpoamme ulospäin. Toinen yhteinen tekijä yleisimmille turvotuksille on, että ne ovat solunulkoisia. Kudoksen solut eivät turpoa, vaan niiden välissä olevan ns. soluvälitilan nestemäärä lisääntyy.

Verisuonistosta suodattuu normaalin aineenvaihdunnan yhteydessä kaiken aikaa nestettä kudoksiin. Imusuoniston tehtävänä on poistaa tämä ulos suodattunut nestemäärä ja palauttaa se myöhemmin verenkiertoon.  Turvotus on aina merkki siitä, ettei imusuonisto ole onnistunut täyttämään tehtäväänsä. Syitä on karkeasti ottaen kaksi.  Joko kudokseen on syystä tai toisesta suodattunut niin paljon nestettä, ettei imusuoniston kuljetuskapasiteetti riitä sen poistamiseen tai sitten imusuonisto on (yleensä paikallisesti) vahingoittunut, jolloin se ei pysty poistamaan edes normaalimäärää verisuonistosta suodattunutta nestettä.

Kaikissa yleisimmissä turvotuksissa nestemäärä solujen välissä lisääntyy. Tällöin solut siirtyvät kauemmas toisistaan, välimatkat verisuonista kuhunkin soluun pitenevät ja aineenvaihdunta kudoksessa hidastuu. Kaikki turvotukset heikentävät kudoksen aineenvaihduntaa ja tämä on ensimmäinen syy hoitaa turvotus pois. Turvotus myös lisää kudospainetta, mikä voi tietyissä tapauksissa aiheuttaa ja ylläpitää kipua. Lisäksi turvotus heikentää nivelten liikkuvuutta, mikä vuorostaan heikentää laskimoverenkierrolle ja imusuonistolle tärkeää lihaspumpputoimintaa. Myös eri kudoskerrosten liukuminen toisiinsa nähden heikkenee turvonneella alueella.

Kaikille on varmasti tuttua, että trauman (esim. nilkan nyrjähdys) tai leikkauksen jälkeen vahingoittunut alue turpoaa. Kudoksen vahingoittuessa elimistö käynnistää välittömästi toimenpiteet kudosvaurion korjaamiseksi. Tämän ns. inflammaatioreaktion aikana verisuonten läpäisevyys kasvaa ja kudokseen suodattuu paitsi nestettä myös tulehdussoluja ja valkuaisaineita. Syntynyt turvotus kuormittaa voimakkaasti aineenvaihduntaa ja hidastaa vaurioalueen paranemista. Tapaturman tai leikkauksen jälkeinen turvotus kannattaa siksi hoitaa mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti pois.

Laskimovajaatoiminnassa veren virtaus sydäntä kohti hidastuu alaraajojen laskimoissa. Tämä kohottaa painetta laskimoissa ja lisää jälleen nesteen suodattumista verisuonista kudoksiin.  Ajan mittaan tila voi tässäkin johtaa tulehdusreaktion käynnistymiseen, jollei henkilö käytä hyviä lääkinnällisiä tukisukkia tukeakseen vahingoittuneita laskimoita. Laskimovajaatoiminta on krooninen sairaus, joka hoitamattomana voi suonikohjujen lisäksi johtaa erilaisiin kudosmuutoksiin säären alueella: ihon värjäytymiseen ruskeaksi, ihonalaiskudoksen kovettumiseen ja pahimmassa tapauksessa laskimoperäiseen säärihaavaan. Tehokas turvotuksen hoito hyvissä ajoin voi estää tämän.

Lihastoiminnan heikkous tai täydellinen puute esimerkiksi neurologisten sairauksien seurauksena heikentää myös merkittävästi laskimopaluuta ja kohottaa laskimopainetta. Turvotus syntyy tässäkin tapauksessa saman mekanismin kautta kuin laskimovajaatoiminnassa, vaikka laskimot ovat terveet. Näin tapahtuu myös sydämen oikean puolen vajaatoiminnassa, jota ei ole saatu tasapinoon lääkityksellä. Periaatteessa pitkään jatkunut hoitamaton tila kummassakin em. tilanteessa voi ajan myötä johtaa myös laskimoiden sairastumiseen ja laskimovajaatoiminnalle tyypillisiin kudosmuutoksiin. Lopulta myös imusuoniston toiminta voi pettää.

Imusuoniston vahingoittumisesta johtuvat lymfaturvotukset eli lymfaödeemat ovat usein seurausta syövän hoidosta, jossa joudutaan poistamaan ja sädettämään imusolmukkeita. Imusuonistossa voi myös olla synnynnäinen kehityshäiriö. Näin syntyvät turvotukset ovat kroonisia ja usein eteneviä. Hoitamattomina ne voivat johtaa kudoksen kovettumiseen, rasvakudoksen lisääntymiseen ja moniin vaikeisiin kudosmuutoksiin. Aikainen tehokas turvotuksenhoito pysäyttää useimmissa tapauksissa tämän kehityksen. Lymfaödeemalle tyypilliset kudosmuutokset heikentävät paikallisesti myös immuunipuolustustamme, mikä lisää infektioriskiä. Mitä voimakkaampi turvotus, sitä suurempi on riski saada esim. ruusu.

Tässä tekstissä mainittu ”turvotuksen hoito” tarkoittaa lymfaterapiaa, jota toteuttaa turvotuksen hoitoon erikoistunut henkilö, lymfaterapeutti. Se on useamman hoitomenetelmän kokonaisuus, joka rakentuu kussakin tapauksessa tarvittavista osa-alueista.

Eri syistä syntyneet turvotukset hoidetaan hieman eri tavalla, mutta yhteistä on aina se, että tehokas kompressio on hoidon kulmakivi; ensin sitomalla, sitten laadukkailla lääkinnällisillä kompressiotuotteilla. Kompressioterapiaa täydennetään tarpeen mukaan erilaisilla manuaalisilla käsittelyillä, lihastoiminnan aktivoimisella ja koneellisilla hoidoilla.

Sydämen vajaatoiminnasta johtuva turvotus on edellä mainituista turvotuksista ainoa, jota ei saa eikä voi hoitaa lymfaterapialla. Onnistunut lääkitys on tässä oikea hoito.

Tom Väisänen
Fysioterapeutti, lymfaterapian opettaja

Seuraavat vapaat hoitoajat lymfaterapiaan

Varaa hoitoaika sähköisesti tai soittamalla

Sähköinen ajanvarauspalvelumme palvelee Sinua 24/7. Voit varata hoitoajan myös puhelimitse ma-pe klo 8-16 numerosta (08) 340 862.